tiistai 31. maaliskuuta 2015

Töitä viime syksyltä

Nyt soi: Timo Rautiainen - Hyvä Ihminen


Katsotaas nyt sitten alkuun katsaus siitä mitä tässä on tullut suurinpiirtein saatua aikaiseksi vuoden 2014 puolella koulussa. Näistä en aio kertoa mitään yksityiskohtaisia työvaiheita mutta tulevista töistä tulee todennäköisesti tarkempia kuvauksia työprosesseista havainnoillistavien kuvien kera.

Tuulikello oli ensimmäinen työ tehtävänä metallipuolella. Olin tässä vaiheessa vielä nuorisopuolella joten olin metallipuolella aina kaksi viikkoa kerrallaan ja kaksi viikkoa puupuolella. Olin pahassa flunssassa syksyllä ja siitä selvittyäni vaihdoin sitten aikuispuolelle metalliin.
Joka tapauksessa, työ oli simppeli ja jos nyt tekisin tuulikellon, tekisin siitä huomattavan paljon erinäköisen. Tuulikellossa piti olla noita lehtiä sekä kelloja, spiraalit olivat sitten oma lisäykseni. Tämä oli aikalailla perusasioiden palauttelua mieleen minulle, ja hyvä niin, olihan minulla ollut reilu puoli vuotta aikaa siitä kun olin viimeksi tehnyt metallitöitä. Tästä nyt minulla ei ole paljon kerrottavaa, kyseessähän oli lähinnä kappaleiden leikkausta, muotoilua vasaroiden sekä pihdeillä, ketjun tekoa, poraamista ja juottamista. Perusharjoituksia. Haluaisin oikeastaan tehdäkin uuden tuulikellon nyt, katsoa miten paljon paremman, siistimmän ja omperäisemmän saisin nyt aikaiseksi kun ei myöskään olisi rajoituksia mitä tuulikelloon pitää tehdä.
Tämä oli kuitenkin se josta tässä koulussa tuli lähdettyä liikkeelle.

 Tämän jälkeen tein muutamia kupariharjoituksia joista minulla ei ole kuvaa. Sitten viimeistelin valukorun jonka olin aloittanut Tampereella ollessani.


Kipsivaluna tehty linnun pääkallo hopeaan, muotti oli kovasta vahasta kaiverrettu. Juotettuna o-lenkki sekä salmiakki, jossa pätkä itsetehtyä hopeaketjua joka jatkuu pellavanyöriin. Syvyyttä kalloon tehty patinoimalla silmä- ja sierainkuopat sekä hieman nokkaa ja salmiakkia rikkimaksalla. Työ on myyty.

Koulun joulumyyjäisiä varten suunnittelin ja tein sitten hopeakoruja kettuaiheesta josta blogi saa myös nimensä. Ketut ovat hyvin tärkeitä minulle, onhan minulla kettu myös tatuoituna olkavarteeni, joten tuntui luontevalta ottaa se töiden aiheeksi.

 Tein riipuksia istuvalla sekä nauravalla kettukuosilla. Minulla loppui aika lopulta hieman kesken, muuten töitä olisi tullut varmasti huomattavan enemmän ja myös muilla kettukuoseilla joita olin suunnitellut. Yllä olevista riipuksista ne, joissa kettukuvio on juotettuna linssimäiseksi taottuun pohjaan, patinoitiin nämä linssitaustat mutta unohdin kiireessä ottaa niistä enää siinä vaiheessa kuvaa.  Joka tapauksessa, ketut on sahattu lehtisahalla omasta toimestani, ja käytin hyödyksi sekä tyhjät "kolot" että irtonaiset ketut ja tein kaksia erilaisia koruja. Juotettuna jälleen o-renkaat ja salmiakit kiinnitykseen. Lisäksi tein muutamat kappaleet tämän postauksen alussa olevia istuvia kettukorviksia sekä yhden erilaisen riipuksen josta kuva alla.

Tässä näkyy myös että ketun tausta on patinoitu. Työt tekivät hyvin kauppansa myyjäisissä, minulle jäi jäljelle vain yhdet korvikset ja kaksi riipusta jotka sukulaiset sitten puolestaan ostivat pois.

Tällaisilla töillä tuli polkaistua koulunkäynti alkuun tässä oppilaitoksessa ja vaihdettua vuoden 2015 puolelle. Vahvuudekseni on luonnehdittu useasta suunnasta juurikin sahaustarkkuuttani.

Vilkaistaan vielä loppuun näin nopeasti mitä harjoitustöitä tein Tampereella, ne olivat ne työt joista aloitin matkani metallin parissa. Näissä oli määritelty suhteellisen tarkkaan mitä piti tehdä, toki aiheen sai sittten valita itse. Ensimmäisessä työssä piti kuitenkin tehdä riipus kuparista ja juottaa siihen muutama kirjain, juotin nimikirjaimeni. Toinen työ oli laukkukoru kuparista joka piti niitata kiinni laukkuun -tässä työssä nähdään ensimmäistä kertaa kettuteemaa. Harjoitussormuksista kuparista minulla ei ole kuvaa eikä myöskään yhdestä hopeasormuksesta jonka tein, hopeasta tehdysta harjoitusvalusormuksesta sen sijaan löytyy kuva.



Viimeisenä vielä Tampereella tehdy kuvaamataidon työ sormuksesta sekä esityskuvapiirtämisessä opeteltuja perumuotojen tekoa niin että kuvista saa "valokuvamaisia".


Tällainen tausta minulla metallin parissa työskentelystä on vuosilta 2013 ja 2014. Myöhemmin nähdään mitä vuosi 2015 on tuonutkaan tullessaan.

                       -Iina




maanantai 30. maaliskuuta 2015

Lyhyt alkukatsaus mitä tulevaisuus tuo tullessaan

                                         Nyt soi: Sonata Arctica - Victoria's Secret





Kuka?
 - Iina Malinen. Olen 20-vuotias nuori nainen Etelä-Savosta joka opiskelee metalliartesaaniksi. Olen luonnonlapsi jonka sydän kuuluu metsiin, aukeille nummille, järvien rannoille ja tuntureille - kaikkialle missä luonnon tuntee vahvana ympärillään. Olen kiinnostunut muunmuassa taiteista, eri kulttuureista sekä kirjallisuudesta. Ammennan omiin töihini suurilta osin omia tunnetilojani sekä kiinnostustani luontoon ja eläimiin.

Miksi?
- Haluan paikan jossa jakaa innostustani metalliin ja tämän alan opiskeluun. Paikan, jossa voin jakaa kuvia töistäni, kertoa niiden tekovaiheista ja jota kiinnostuneet voivat halutessaan lukea sekä mitä voin itse jälkeenpäin selailla muistaakseni työvaiheita ja töitä ja kaikkea hyvää mitä tässä alassa on.

Milloin?
- Aloitin alkujaan opiskelun hopeasepäksi Tampereella syksyllä 2013. Henkilökohtaisten syiden takia muutin kuitenkin takaisin kotikaupunkiini ja aloin jatkamaan täällä lähimmän vastaavan koulutuksen parissa metalliartesaanina syksystä 2014 alkaen. Opiskelen käsi- ja taideteollisuuden perustutkintoa ammattikoulussa aikuispuolella.



Mitä?
- Kiinnostukseni pääpaino on korujen valmistuksessa (kuten riipukset, korvakorut jne.), mutta teen myös muita metallitöitä. Luvassa on siis niin pikkutarkkaa näperrystä kuin hallikoneiden käyttöäkin. Korunvalmistusta, takomista, sorvausta, mitä milloinkin.  

                                                     -Iina